 |
|||||
| 28.12.2006 Lili pyöräytti urheasti ja taidolla maailmaan kolme suloista pentua torstain vastaisena yönä 28.12.2006. Sekä kasvattajan että koiran ensisynnytykseksi kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Lili voi hyvin ja torkkuu onnellisena pentujensa kanssa. Todella suuri kiitos Päivi Rantaselle (kennel Zodellin) neuvoista, henkisestä tuesta, puhelintuesta ja siitä, että hän olisi ollut valmis tulemaan tarvittaessa avuksemme vaikka keskellä yötä!  |
|||||
 |
|||||
| 30.11.2006 Lilin tiineysultra todisti, että pienokaisia on luvassa. Eikö olekin söpö?  |
|||||
|
|||||
| 29.11.2006 Kävimme Lilin kanssa eilen eläinlääkäri Jorma Jussilan luona silmä- ja polvitarkastuksissa. Eläinlääkäri vahvisti, että Lilin silmät ovat täysin terveet ja polvet ovat erinomaisessa kunnossa (0/0). |
|||||
|
|||||
| 7.11.2006 Kasvattajan jatkokurssi suoritettu! Pää on nyt täynnä painavaa tietoa mm. eläinsuojelulaista, kasvatustoiminnasta, kirjanpidosta, jalostuksen tavoiteohjelmasta, perinnöllisyydestä, tautigeeneistä ja luonnetestistä. Seuraava tavoite on siirtää tämä tieto päästä sydämeen ja käsiin, silloin vasta on kurssi onnistuneesti suoritettu. |
|||||
|
|||||
| 4.11.2006 Tartoon ja takaisin Eilen perjantaina jäi työpäivä hieman lyhyeksi. Kävin jo puolenpäivän aikaan hakemassa koirista Leian ja Lukaksen mukaani ja suunnistimme tapaamispaikalle jossa pakkasimme Chrysler tila-autoon kuusi ihmistä ja kahdeksan koiraa – ja suunnistimme kohti seikkailua: Tarton kansainvälistä koiranäyttelyä. Lili (toivottavasti tuleva mamma) jäi kotiin nauttimaan erikoishuomiosta talon ainoana koirana. Torstaina 3.11 oli kova myrsky ja kaikki SuperSeaCat'in vuorot oli peruttu. Mutta aivan kuin ihmeen kaupalla sää tyyntyi meitä varten perjantaiksi ja pääsimme matkaan. Ajoimme pimentyvässä illassa Tartoa kohden, ja muutaman kiemuran (bensa-aseman etsimisoperaation) ja pysähdyksen (Sammi's Grillin Hawaii annos, Suosittelen!) jälkeen saavuimme hotellillemme, joka oli sekä edullinen että upea. Kymmenellä eurolla per nenä saimme kaksi isoa huonetta laattalattioin ja 120cm levein sängyin. Hotelli sijaitsi puiston vieressä, jossa koirat saivat iltamyöhällä vielä temmeltää. Aamulla nousimme kukonlaulun aikaan ylös ja pyysimme kauniisti vastaanotosta kupit kahvia, mutta portieeri herättikin kokin, joka laittoi koko seisovan pöydän vain meitä varten. Loistopalvelua! Näyttelypaikalla oli jo paljon ihmisiä ja autoja, mutta ei verrattuna siihen, mihin on Suomessa totuttu. Löysimme autopaikan läheltä sisäänkäyntiä ja ulkona auringossa ihailin koiriamme. Niiden vaalea hunajainen väri sädehtii auringossa ja ajattelin, että voiko tuon kauniimpaa olla (toivottavasti ei vain subjektiivinen mielipide – mutta itsekäs ja omia kehuva kyllä ;)). Tipsukehä löytyi helposti sisääntulon läheisyydestä ja raahasimme aarteemme sinne. Tuomarina toimi ruotsalainen Hans Rosenberg. Lukas joutui ensimmäisenä tulikokeeseen pentuluokassa. Junttura ei ole ennen esiintynyt kehässä yksin ja sen huomasi. Jos on muita, niin sen mielenkiito pysyy niissä – mutta nyt ei ollut mitään, mitä seurata. Joten se päätti (treenin vuoksi tietenkin) testata kuinka korkealle se saa selkärankansa taittumaan eli pystyykö tipsupoika muistuttamaan millään kamelia? Tämän testin jälkeen se pohti ja testasi kuinka tiukasti sivuttain pystyy kävelemään ennen kuin kellahtaa kyljelleen. Testit eivät olleet aivan tuomarin mieleen, joten ROPpia ei meille herahtanut KPsta puhumattakaan. Leian vuoro tuli juniorinartuissa. Alussa se seisoi upeasti kuin patsas. Kävelyssä se otti mallia Lukaksesta .. tai sitten Eestin maaperässä vain on joku magneetti, joka vetää Ziestan tipsuja kylki edellä sitä kohden.. hmm. ;). Tuomarin edessä seisomisesta ei ollut tulla mitään, Leiaa ei vain kiinnostanut ja eikä kärsivällisyyttäkään juuri löytynyt. Tuomari oli jälleen kerran oikeassa siinä, että koira tarvitsee vielä aikaa. Leian arvostelu oli tyydyttävä, mutta sijoitus jäi harmittamaan (JUK-2). Näyttelyn jälkeen lähti täyteen pakattu automme (näyttelyostokset lisäsivät painoa huimasti) kohti Tallinnaa ja lahden yli Suomeen. Näyttelymatkasta jäi käteen uusia ystäviä ja hauskoja muistoja. Onhan se mukava jos koira pärjää, mutta se ei ole kuitenkaan maailman tärkein ja vakavin asia! |
|||||
|
|||||
| 8.10.2006 Onnea Chico! Pakankylän Agilityseura Espoossa järjesti tänään Match Shown, johon matkasimme yhdistetyin laumoin; mukana olivat Lili, Leia ja Max (Ziestan Mikkael) turisteina sekä Chico (Ziestan Chico) ja Lukas osanottajina. Tuomarina toimi sileäkarvaisten noutajien parissa toimiva Tarja Pohjolan-Pirhonen. Chicolla oli unelmapäivä. Se seisoi terhakasti ja sen kärsivällisyys ylsi pilviin. Ruohokehä oli täynnä vesilammikoita, joita Chico ei ollut edes huomaavinaan. Ensin Chico voitti siniset pienet aikuiset ja BIS-kehässä se tuli vielä toiseksi. Alkukarsinnassa sen parina oli musta mopsi, joka meni ja voitti punaiset pienet aikuiset. Best In Show koiraksi tuli juuri tämä samainen mopsi, joten periaatteessa Chico, jo kerran mopsille hävinneenä, ei voinut sitä enää voittaa. Mutta todella hieno suoritus. Hyvä Chico! Ja sitten meidän pikkuherran suoritukseen... Lukas ei kestänyt yhtään tätä vesilammikkoja täynnä olevaa nurmikenttää ja siksi juoksi kehän ympäri loikkien ja poukkoillen päättömästi häntä jalkojen välissä. Maassa se ei halunnut lainkaan seisoa pyrkien syliin koko ajan, mutta pöydällä (joka ei ollut märkä) se seisoi hienosti! Joten sininen nauha tulla tupsahti ja sijoituskin jäi vain haaveeksi. Mutta harjoitusta tuli sitäkin enemmän! |
|||||
 Ziestan Chico |
|||||
|
|||||
| 17.9.2006 Erikoisnäyttely Sunnuntaina 17.9 vietimme koko lauma päivämme (klo 7.15-18.30) Tiibetinspanieleiden erikoisnäyttelyssä Tuomarinkartanossa Helsingissä. Ilma oli ihanan syksyisen aurinkoinen ja koska meillä viimeinkin oli omat istuimet mukana, ei se pituudesta huolimatta tuntunut kovin raskaalta. Lili oli mukana vain turistina pitämässä huolta nuoremmista eli pitämällä ne kurissa ja järjestyksessä. Se oli melko nuutunut koko päivän ja nautti, kun sai nukkua eri ihmisten syleissä tunnista toiseen. Lukas oli ensimmäisessä näyttelyssään. Lukaksen esitti urospentuluokassa (7-9kk) Sarla Mäkäräinen, ja yhteistyö toimi hienosti, vaikka Lukas aluksi kaikki temppunsa näyttikin. Lukaksen erikoistaito on vavista pöydällä kuin haavanlehti! Minulla ei ollut mitään odotuksia rakkaan juntturapoikani sijoittumisesta, joten sitä suurempi yllätys oli, kun tuomari arvosti Lukaksen toiselle sijalle! Lukasta parempi oli vain oma veli Tomi (Putaansuu) eli Ziestan Ikimussu. Ja omalle veljelle ei ole huono hävitä! Kotiinviemisiksi Lukas sai pussillisen Hill'sin penturuokaa. Leia oli kovassa sarjassa. Juniorinarttuja oli saapunut kisaamaan peräti 28 kappaletta. Tuomari oli erittäin tiukalla tuulella ja noista nartuista hän antoi vain kahdelle ERI:n. Sari Myllysen parhaasta yrityksestä huolimatta, Leia sai tänään tuomarilta EH:n. EH kelpaa meille.. kukapa nyt ei haluaisi olla Erittäin Hyvä! Päivan kruunasi kuitenkin kasvattajaluokkakilpailu, johon laumani kasvattaja Iina Mattila valitsi Leian yhdeksi neljästä kasvatistaan. Siinä oli upea rivi koiria: Ziestan Lilla Luka, Ziestan Indira, Ziestan Lawanda ja meidän Ziestan Tiny Tara. Aina kun uskalsin kurkistaa, seisoi Leia todella hienosti Miia Westmannin esittämänä.. mutta kisan jälkeen kuulin, että se oli mm. pissanut ja kakannut kehään! Leia on tehnyt saman ennenkin, vaikka oli juuri tehnyt tarpeensa. Mutta Leia onkin meidän luonnonlapsi - neiti Kesäheinä! Ziestan kennel sijoittui kovassa kisassa sijalle kaksi saaden myös kunniapalkinnon!! Onnea Iina ja kiitos vielä kerran ihanista kullanmuruistani!! |
|||||
 Leia Ziestan kennelin kasvattajaluokassa Miia Westmanin esittämänä (musta jakku).
|
|||||