Kaneilla on pitkä historia ihmisten lemmikkeinä, sillä jo keskiajalla niitä käytettiin lihan ja villan tuotannon lisäksi myös seuraeläiminä. Villikaniinista polveutuvia kesykaneja alettiin jalostaa laajemmalla mittakaavalla lemmikkikäyttöön jo 1800-luvun lopulla, ja nykyään Euroopassa ja Amerikassa tunnistetaan jopa yli 60 lemmikkikanilajia. Näistä lukuisista vaihtoehdoista nousee kuitenkin helposti esille muutama laji, joilla on ylivoimainen suosio kaniharrastajien keskuudessa. Tässä artikkelissa kerromme neljästä suloisesta, Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana suureen suosioon nousseesta kanilajista.

Kääpiöluppa

Kääpiöluppa on nimensä mukaisesti pienin Suomessa tavattava luppakorvainen kanirotu, joka kuuluu kääpiökanirotujen luokkaan. Kääpiöluppa painaa noin 1,4 – 1,9 kg ja se on muodoltaan lyhytrunkoinen ja pyöreäkalloinen. Sen keskimääräinen elinikä on noin 5 – 9 vuotta, mutta parhaassa tapauksessa se voi elää jopa yli 10-vuotiaaksi. Kääpiöluppa soveltuu erinomaisesti lemmikiksi rauhallisen ja ihmisystävällisen mutta myös rohkean ja uteliaan luonteensa vuoksi, mistä johtuen sitä käytetään paljon myös kanihypyssä. Suomessa on useita kymmeniä Suomen Kaniyhdistys ry:n hyväksymiä kääpiöluppakasvattajia.

Hermeliinikani

Hermeliini on kääpiöluppakanien tapaan kääpiörotuihin kuuluva laji, mutta noin 0,8 – 1,3 kg painoisena se on jopa kääpiöluppaa pienempi. Hermeliini on pyöreäpäinen ja pyöreävartaloinen rotu, jolla on hyvin lyhyet pystykorvat, ja todennäköisesti näistä syistä se on suloisena ilmestyksenä yksi suosituimpia kanirotuja Suomessa. Normaalisti hermeliinikani elää noin 7 – 9 vuotta, mutta hyvällä hoidolla se saattaa elää yli 10-vuotiaaksi. Tyypillinen hermeliini on lyhytkarvainen, mutta siitä on myös pitkäkarvainen versionsa: fuchs.

Suloisuudestaan ja pienestä koostaan huolimatta hermeliiniä ei yleensä suositella ensimmäiseksi kaniksi. Se on perusluonteeltaan itsepäinen, temperamenttinen ja hieman varautunut – vaikka toki poikkeuksiakin on. Siinä missä kääpiöluppa ei välttämättä kaipaa sen kummempaa “tapakasvatusta”, hermeliini vaatii jonkin verran kurinpitoa ja käsittelyyn totuttautumista etenkin poikasena. Vaikka onkin hieman kipakka luonteeltaan, hermeliinistä saa hyvin kasvatettuna itselleen loistavan lemmikin. Muiden kanirotujen tapaan se on myös laumaeläin, ja viihtyy parhaiten lajitovereidensa seurassa.

Leijonanharjas

Kuten nimestä saattaa päätellä, leijonanharjaskanin tunnistaa sen pitkistä niskavilloista, vaikkakin myös muualla kasvava karva saattaa olla hyvinkin pitkää. Leijonanharjas kuuluu myös kääpiökanirotuihin, ja se on kooltaan vain hieman hermeliiniä suurempi: ihanteellinen paino sille on 1,3 – 1,7 kg. Pienen ja pyöreän leijonanharjaan korvat ovat pystyt. Luonteeltaan leijonanharjas on aktiivinen ja utelias. Se sopii hyvin ensimmäiseksi roduksi, mutta se on harvoin yhtä lupsakka tapaus kuin kääpiöluppa. Jos olet kiinnostunut rodusta, voit lukea tästä blogista lisää leijonanharjaskaneista.

Angora

Angorakanit tunnetaan parhaiten niiden upeasta, silkinpehmeästä ja pitkästä turkista. Lemmikkikanina angora on tämän vuoksi hieman työläs, sillä turkki vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Muutoin angora pärjää kuitenkin samoilla hoito-ohjeilla kuin mikä tahansa muu lemmikkikani, kunhan osaa huomioida sen suurehkon koon: angora painaa noin 3,5 – 5 kg. Sen luonne on usein lempeä ja ihmisrakas, mutta hieman temperamenttinen angora ei ole harvinaisuus. Yleisesti angora sopii kuitenkin hyvin ensimmäiseksi kaniroduksi sekä myös lapsiperheeseen.